| |
LONKAT: A
SILMÄT TARKASTETTU
23.3.2010:
Ei HC-, PRA- tai RD-muutoksia
CEA, ei todettu
Muut mykiömuutokset, ei perinnöllisiä
Ylimääräisiä ripsiä todettu
CEA/CH DNA -testi:
NORMAALI eli geneettisesti terve CEA/CH:n suhteen
POLVET
0/0
Molemmat polvet
kliinisesti normaalit
KYYNÄRNIVELET
0/0
Ei muutoksia
SYDÄMEN KUUNTELUTULOS
Ei sivuääniä
VÄRI:
Blue Merle
AGILITY:
Kilpailee MEDI 2-luokassa
SÄKÄKORKEUS:
37,5 - 38 cm
PAINO:
Noin 9 kg
|
|
|
Shetlanninlammaskoira
Mutkis Iina Ihanainen, FIN44728/06,
"Iina"
Iina astui elämäämme hieman vajaa kaksivuotiaana. Olimme
onnettomuudessa menettäneet Iinan sisarpuolen, ja Iina tuli paikkaamaan
menetystä vain muutamia viikkoja Mupen kuoleman jälkeen. Silloin
Iinan elämä taisi muuttua aika lailla. Iina oli viettänyt
ensimmäiset vuotensa kasvattajan luona maalla ja kokemukset oman
pihan ulkopuolelta oli vähäiset. Iina oli elänyt vapaata
maalaiselämää viiden koiran laumassa.
Iinan tullessa meille, se ei ymmärtänyt leluilla leikkimisestä
yhtään mitään. Pikkuhiljaa lelujen maailmakin on sille
hieman auennut. Ei se leluja tapa, mutta nappaa niitä silloin tällöin
heken leikkeihin. Vetoleikkejä se leikkii jonkinverran Ritun kanssa,
mutta ei sille ole mitenkään tärkeää voittaa
lelua itselle. Ihmisen kanssa vetoleikit eivät onnistu ollenkaan.
Metsälenkeillä se saa hepuleita - nappaa kepin, heittelee sitä
itsekseen ilmaan ja kirmaa hirveällä vauhdilla sinne tänne.
Metsälenkeillä Iina onkin lauman pioneeri, joka kulkee aina
itsevarmana ensimmäisenä.
Harrastan IInan kanssa agilityä, mutta kilpaileminen on ainakin toistaiseksi
tauolla. Iinan kanssa agilty onkin ollut haastavampaa kuin yhdenkään
aikaisemman agilitykoirani kanssa. Jonkinsortin tulkkia tarvitsisimme
radalle. Syystä tai toisesta Iina ei oiken ymmärrä ohjaustani
ja kun onnistumisia tulee vähän, niin motivaatiokin on välillä
hukassa. Iina tekisi mieluiten omaa rataa ja onkin jotakuinkin joka esteen
jälkeen menossa eri suuntaan kuin minä. Tiukka käskytys
saa sen lukkoon ja lirkuttelulla se painelee ihan omia kuvioita: kulkee
kaukana ja kiertää esteitä ulkokautta. Mutta kyllä
me sillointällöin onnistutaankin, eikä toki vielä
luovuteta. Iinalla on oikeus kilpailla medi 2-luokassa - saa nähdä
tuleeko siitä koskaan kolmosluokkalaista.
Iina ei pahemmin hauku, paitsi silloin kun lähdetään
lenkille tai mennään harrastusten pariin. Silloin on vaikea
pysyä rauhallisena ja hetken se on aina aikamoinen häslääjä.
Luonteeltaan Iina on hyvin pehmeä, miellyttämishaluinen ja rauhallinen.
Se ei halua epäonnistua missään ja tekee kaiken uuden hyvin
varovaisesti. Se ei ole mikään rämäpäinen riskinottaja
ja tuntuu aina tuumaavan ennenkuin toimii.
Se on myös hyvin mukavuudenhaluinen ja hakeutuu aina kaikkein pehmeimmälle
paikalle. Mitä suurempi tyynykasa, sen sopivampi se on prinsessan
nukkua. Syli on Iinan lempipaikka. Kun jonnekkin istahtaa, niin eipä
aikaakaan kun se on jo sylissä. Ja siinä se voi viihtyä
tuntitolkulla. Ja niin onnellisen oloisena.
Vieraisiin ihmisiin Iina tutustuu yleensä rauhallisesti, mutta kuitenkin
reippaastii. Ei hae vieraan huomiota, mutta menee omatoimisesti tekemään
tuttavuutta. Ei karta vieraan kosketusta, ja jos on oikeen kiva tyyppi,
niin hyppää syliin. Näin siis, jos me ihmiset olemme tehneet
ensikontaktin vieraaseen. Mutta Iinasta löytyy myös vahtikoira.
Jos vieras tulee mökillämme pihaan niin että Iina huomaa
hänet ensimmäisenä, niin silloin raikaa vahtihaukku.
En osaa sanoa onko Iinalla synnynnäistä riistaviettiä vai
onko se vain oppinut lähtemään peurojen yms. perään.
Hajun saatuaan se kyllä lähtee riistan perään, mutta
se ajaa nitä aivan ääneti. Toisaalta se voi kaikessa rauhassa
kävellä hirven ohi parinkymmenen metrin päästä
huomaamatta tai välittämättä siitä lainkaan.
Oravat, harakat ja muut pikkueläimet jäävät Iinalta
usein huomaamatta, vaikka muut koirat kävisivät vieressä
ihan kuumina. Ompa tuo kyykkinyt aamupissallakin katsellen kaikessa rauhassa
10 metrin päässä aidan toisella puolella olevia peuroja.
|
|
|
