| |
SISARET:
>
Tiivistunnelma
LONKAT:
A/A
KYYNÄRNIVELET:
1/0
POLVET
0/0
Molemmat polvet
kliinisesti normaalit
SILMÄT TARKASTETTU 1.9.2008:
E i todettu perinnöllisiä silmäsairauksia
SYDÄMEN KUUNTELUTULOS
Ei sivuääniä
MUUTA:
- Akillesjänteen luksaatio
VÄRI:
Tricolour
AGILITY:
Medi 3
SÄKÄKORKEUS:
36,5 cm
PAINO:
n.7,5 kg
|
|
|
Shetlanninlammaskoira
Luonnikkaan Tytytositoimiin, FIN44610/08,
Räväkkä
Räpätäti Ritu!
Tämä tyttö taisi saada syntymälahjana himpun liikaa
ylimääräistä energiaa. Ritussa riittää ääntä
ja virtaa. Tekemättömyys on sille suorastaan tuskaista. Sillä
on jotakuinkin aina joku homma meneillään. Jos se ei saa touhukaveria,
niin sitten se puuhaa itsekseen. Off-nappi ei oikein toimi Ritulla. Se
havaitsee kaiken ja reagoi myös kaikkeen. Se ei ole välinpitämätön
mitään eikä ketään kohtaan. Remmilenkeillä
se analysoi nenällään jokaisen vastaantulijan ja jokaisen
kanssa se haluaisi myös hieroa tuttavuutta. Metsässä vastaantulijat
saavat kyllä ensin haukut osakseen.
Ritu on voimakasviettinen. Se vaanii, saalistaa ja tappaa. Vaanii autoja,
saalistaa peuroja ja tappaa leluja. Harrastuksissa näistä vieteistä
on hyötyä, mutta arjessa ne aiheuttavat turhia ongelmia. Harrastuskaverina
Ritu on varsin mainio. Suu käy vähän liian aktiivisesti,
mutta tekemisen halu on kova ja innostus valtava. Ritu kisaa agilityn
medi 3-luokassa.
Kotiimme tulevia ihmisiä kohtaan se suhtautuu innokkaasti, mutta
usein tie lähempään tuttavuuteen käy levottoman haukkumisen
ja hieman epäluuloisen touhottamisen kautta. Kun luottamuskynnys
on ylitetty, niin se on yliystävällinen.
Vaikka Ritu on laumamme nuorin, niin se yrittää ottaa vallan
kahvasta kiinni. Ritu nauttii, kun se pystyy tuijotuksellaan pysäyttämään
lapinkoira Vilman. Toistaiseksi valta taitaa kuitenkin olla vielä
Vilmalla. Ainakin Vilma vie Ritulta luut niin halutessaan. Samoin Iina.
Räpän vastalauseista huolimatta vanhemmat koirat voittavat aina
luut itselleen. Iina oveluudellaan ja Vilma auktoriteetillaan.
Mutta ei niin hyvää, ettei jotain huonoakin... Ritulla on
shelttien perinnöllinen kinnervika ja sen takajalat on leikattu kolme
kertaa. Virallisesti vaivan nimi on pinnallisen varvaskoukistajan sijoiltaan
meno, mutta usein puhutaan myös akillesjänteen luksaatiosta.
Näin Ritun leikannut eläinlääkäri minulle selitti:
Kohta, jossa pinnallinen varvaskoukistaja kiinnittyy kinnerniveleen on
rakenteeltaan heikko. Se saattaa revetä ja silloin jänne ei
enää pysy paikoillaan. Kinnerluussa oleva ura, jossa jänne
kulkee saattaa myös olla niin vähäinen, että jänne
luiskahtaa siitä helposti pois. Ritulla ilmeisesti tuolla kinnerluun
muodolla on ollut osuus vaivaan. Nyt kun molempien takajalkojen kinnerluussa
olevaa uraa on syvennetty, niin Ritu on ollut täysin oireeton ja
elää normaalia aktiivisen agitykoiran elämää.
Koska kinnervika on perinnöllinen, Ritua ei tulla koskaan käyttämään
jalostukseen.
|
|
|
